Tilinpäätöksen tarkastaminen

Tilintarkastus käsittää yhteisön tai säätiön tilikauden kirjanpidon, tilinpäätöksen sekä hallinnon tarkastuksen. Jos kirjanpitoa ei ole oikein laadittu, ei voi myöskään tilinpäätös pitää paikkaansa. Tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Tilintarkastaja antaa tilintarkastuskertomuksessa lausunnon muun muassa siitä, antaako tilinpäätös noudatetun tilinpäätössäännösten mukaan oikean ja riittävän kuvan organisaation toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.

Kirjanpito on järjestettävä niin, että liiketapahtumien, tositteiden ja kirjausten yhteys on pääkirjanpitoon ja siitä tilinpäätökseen on todettavissa helposti ja selkeästi. Tarkastuksessa selvitetään säilyykö, tämä niin sanottu kirjausketju (audit trail) edellytetyllä tavalla. Tilintarkastaminen on ensisijaisesti tilinpäätöksen laillisuuden valvontaa. Siksi tarkastetaan myös, onko kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä noudatettu kirjanpitolakia ja –asetusta, kirjanpitoa koskevia yhtiölain säädöksiä sekä (julkisesti noteerattujen osalta) IFRS –standardeja.

Lopullinen tilin- tai toiminnantarkastajille luovutettava tilinpäätös tulee sisältää seuraavat osat:

Tuloslaskelma

Tase

Toimintakertomus

Tilinpäätöksen allekirjoitukset

Liitetiedot

Tilinpäätöksen päivää ja allekirjoittaa hallitus. Näin ollen hallitus siis allekirjoittaa aina edellisen vuoden tilinpäätöksen. Allekirjoittamisen tekee jokainen hallituksen jäsen henkilökohtaisesti. Allekirjoitettu tilinpäätös hyväksytään hallituksen kokouksessa ja luovutetaan toiminnantarkastajille.

Liiketapahtumien tarkastuksella pyritään saamaan riittävä varmuus siitä, että

1. Tilinavaukset on oikein suoritettu
2. Kirjatut liiketapahtumat ovat toteutuneet ja ne ovat tarkastuskohteen tapahtumia
3. Kaikki tapahtumat, jotka olisi pitänyt kirjata, on kirjattu
4. Liiketapahtumien luvut ja muut tiedot on kirjattu asianmukaisesti
5. Liiketapahtumat on kirjattu oikealle tilikaudelle
6. Liiketapahtumat on kirjattu oikeille kirjanpidon tileille

Tuloslaskelma:

Tarkastetaan, onko yritys laatinut tuloslaskelman oikean kaavan mukaan (PMA 1753/2015). Löytyykö tuloslaskelmasta kaikki tilikaudelle kuuluvat tuotot ja kustannukset? Iso osa tuloslaskelman eristä tulee tarkastetuiksi jo taseen tarkastuksen yhteydessä (esimerkiksi, poistot, siirtosaamiset/velat ja varaston muutos.)

Tase-erät:

Tilintarkastuksessa pääpaino tase-erien tarkastamisessa. Jokaisen tase-erän peruste ja arvostus tarkastetaan sekä varmistetaan, että erä kuuluu tarkastettavaksi yhteisön varoihin. Velat ovat myös esitettävä täysimääräisenä. Tase-erien tulee täsmätä kirjanpidon kanssa ja erät tulevat laatia asianmukaisesti.

Rahoituslaskelmat:

Laskeman luvut ja apulaskelmat tarkastetaan. Laskelman avulla tarkastaja arvioi johdon ennusteita tulevasta toiminnasta.

Liitetiedot: 

Liitetiedoissa esitetään nimensä mukaisesti liitetietoja koskien tilinpäätöksen laatimista, kuten erilaisia apudokumentteja siitä miten tuloslaskelma ja tase on koottu. Tarkastetaan ovatko liitetiedot yhdenmukaiset tilinpäätöksen kanssa.

Tilinpäätöksessä annettava toimintakertomus on asiakirja, jossa yritys kuvaa sanallisesti kuinka kulunut tilikausi on sujunut. Toimintakertomus sisällöltään riippuu kerrotavan organisaation luonteesta. Toimintakertomus ei ole enää tilintarkastuslain mukaisesti tilintarkastuksen kohteena, sen tulee kuitenkin olla yhdenmukainen muun tilinpäätöksen kanssa ja siitä tulee selvitä että esimerkiksi esitetyt tunnusluvut ovat oikein laskettu.

Konsernitilinpäätöksen tarkastaminen on periaatteiltaan hyvin samanlainen kuin yksittäisen yhteisön tilinpäätöksen tarkastaminen. Ero on lähinnä tarkastuksen laajuudessa. Konsernitilinpäätös on osa emoyhtiön tilinpäätöstä ja emoyhtiön tilintarkastaja tarkastaa myös sen.

Tilintarkastajan tulee selvittää konsernisuhde eli mitkä yritykset kuuluvat konserniin. Tämän pohjalta tarkastaja selvittää emoyhteisön velvollisuuden konsernitilinpäätöksen laatimisen. Laatimisvelvollisia ovat osakeyhtiöt ja osuuskunnat sekä myös avoimet yhtiöt, että kommandiittiyhtiöt, jos niiden vastuunalaisena yhtiömiehenä on osakeyhtiö. Konsernitilinpäätöksen on myös velvollinen laatimaan muu emoyritys, joka harjoittaa liiketoimintaa. 

Konsernitilinpäätöksessä yhdistellään pääsääntöisesti kaikkien konserniin kuuluvien yhteisöjen tilinpäätökset, pyritään kuvaamaan emoyhteisön määräysvallassa olevaa taloudellista kokonaisuutta. Tilinpäätöksestä eliminoidaan konserniyritysten sisäiset erät ja näistä laaditaan yhdistelylaskelmat jotka tilintarkastaja tarkastaa. Tarkastuksessa on selvitettävä konserniyritysten tilipuitteiden ja tilinpäätösperiaatteiden yhdenmukaisuus. Arvostus- ja jaksotusperiaatteet sekä tilikaudet tulisivat olla yhteneväiset. 

Konsernituloslaskelmasta eliminoidaan sisäiset tuotot ja kulut sekä sisäinen voitonjako. Lisäksi tuloslaskelmaan tulee olla merkittynä vähemmistölle kuluva osuus tytäryritysten tuloksista. Sisäiset liiketapahtumat saadaan jättää eliminoimatta, jos se ei ole tarpeen oikean ja riittävän kuvan antamiseksi. 

Eräs keskeinen asia konsernitilinpäätöksen laatimisessa on sisäisen omistuksen eliminoiminen. Tarkastajan tulee tarkastaa hankintamenolaskelmat, joka voi olla jokseenkin haastavaa kun osakkeita on saatettu hankia eri aikoina, joten hankinta hetken oman pääoman selvittäminen ei ole helppoa. Tarkastuksessa selvitetään myös, onko konserniyrityksellä osakkuus yrityksiä, jotka tulisivat yhdistellä konsernitilinpäätökseen.

Konsernitilinpäätökseen kuuluvat konsernituloslaskelma, konsernitase ja konsernin liitetiedot sekä rahoituslaskelma. Tarkastuksessa kiinnitetään huomiota siihen, onko tuloslaskelma, tase, liitetiedot sekä rahoituslaskelma laadittu yleisohjeiden mukaisesti sekä onko tarvittavat eliminoinnit tehty oikein.

Lähteet:

Tomperi - käytännön kirjanpito

Tilintarkastusvelvollisten erityispiirteitä

Yhdistysten ja säätiöiden tilintarkastus

 Tilintarkastus koskee myös yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on toimitta niiden säännöissä mainittua aatteellista tehtävää tai toimintaa. Näiden yhdistysten tarkoituksena ei ole tuottaa voittoa edustajilleen. Tällaisia yhdistyksiä ovat mm. kulttuuritoiminta, urheilu, vammaisten huolto. Yhdistyksen taloudellinen toiminta rajoittuu seuraavasti; toiminta on yhdistyksen sääntöjen mukaista ja toiminta on pidettävä taloudellisesti vähäarvoisena. 

Aatteellista yhdistystä ei tarvitse rekisteröidä. Rekisteröidyt yhdistykset voivat tehdä sopimuksia ja hankkia omaisuutta. Rekisteröimättömän yhdistyksen vastuun kantaa vastuun aiheuttaneet henkilöt. Yhdistyksissä valitaan tilintarkastaja sekä varatilintarkastaja (KHT ja HTM).  Pienten yhdistys ei tarvitse valita tilintarkastajaa, jos yksi seuraavista toteutuu; tase loppusumma yli 100k, liikevaihto yli 200k tai palveluksessa yli 3 henk. Yhdistyksellä on silti oltava joko toiminnan- tai tilintarkastaja sekä näille varatarkastajat. 

Valtuutetussa kokouksessa voidaan irtisanoa valittu tai valittavissa oleva tilinrakastaja. Hallituksen jäsen, kenelle on annettu hallintoon kuuluva tehtävä ei saa äänestää, ei saa äänestää tilintarkastajan valitsemisesta.  

Yhdistysten kirjanpito poikkeaa liiketoimintaa harjoittavien yritysten kirjanpidosta (liikeyritys pyrkii tekemään voittoa). Aatteellisen yhdistyksen tulosta ei mitä samalla tavalla kuin liikeyrityksen, vaan miten hyvin, taloudellisesti ja tehokkaasti yhdistys on toimintaansa esim. urheilutoimintaa toteuttanut. 

Toiminnasta saadut tulot harvoin riittävät kattamaan kulut ja siksi muut tulot ja menot ovat eriteltävä aatteellisista tuloista ja menoista. Tuloksenlaskemisessa varsinaisessa toiminnassa esitetään sääntöjen mukaisesta toiminnasta syntyneet kulut ja tuotot. Tulot ovat usein pienemmät varsinkin kulttuuri -ja urheiluseuroilla. Tarkistuksessa on tärkeätä selvittää tulojen oikeamäärä. Tuottoihin voi kuulua myös avustusten saaminen, joiden avuilla katetaan toiminnan menoja. Tilintarkastaja tulee kiinnittää eritysesti huomiota avustuksien määrään ja kuluihin. Jos avustuksia on haettu kuluja enemmän, kirjataan niiden erotus taseessa saaduiksi ennakoiksi. Jos taas menot ovat avustuksia suuremmat kirjataan niiden erotus taseen siirtosaamisiin. Varsinaisen toiminnan henkilöstökulut esitetään sivukuluineen, palkat täsmäytetään tehtyihin päätöksiin. Palkoista ei päätetä itse vaan, ne päätetään yhdistyksen kokouksessa. 

Yhdistyksen ei tarvitse ennakoivaa suunnitelmaa poistojen laatimisesta. Tilintarkastaja tarkistaa sijoituksista saadut tuotat sekä rahoitustoiminnan tuotot ja niiden alkuperä sekä korko, että poisto tarkistetaan. Varainhankinnassa tilitarkastajan tulee tarkistaa jäsenmaksujen ja jäsenluettelon pitävyys. Yhdistys ei voi pakkotoimin kerätä jäsenmaksuja ja siksi tulee tarkistaa vain kirjatut maksut. Muita varinhankintoja voivat olla myös tilaisuuksien järjestäminen ja saadut lahjoitukset. Tilaisuuksista tulee tarkistaa pääsy- tai osallistumismaksut. 

Taseen tarkistamisessa ei ole kaavallisesti mitään eroa aatteellisen- ja liiketoimintaa harjoittavan yrityksen kohdalla. Aatteellisen yhdistyksen taseessa on vaan eriteltävä pääoma, jota on rajoitettu erityismääräyksin. Esimerkiksi varat ja pääomat, jotka ovat omakatteisista rahastoista. Pysyvien vastaavien osalta on selvitettävä, että hankintamonoista on vähennetty saatujen investointiavustusten määrä. Vastaavaa-puolella omakatteisten rahastojen pääoma esitetään heti peruspääoman jälkeen (yhdistyksissä ei yleensä ole peruspääomaa). 

Hallinnon tarkistamisessa tulee kiinnittää huomiota, että yhdistyksen päätösvaltaa on käytetty oikein sekä päätöksiin. Hallituksen pöytäkirjoista täytyy tarkistaa tehdyt sopimukset ja hallinnointiin liittyvät asiakirjat. Tarkastajan tulee myös käydä läpi yhdistykselle myönnetyt avustukset ja niiden prosessit. Tarkistettavia asioita yhdistyksen hallituksessa on myös jäsenluetteloon ja pitääkö luettelo paikkaansa, koska äänioikeus kokouksissa perustuu jäsenyyteen. Tilintarkastajan tulee kiinnittää huomio myös hallituksen palkkauksiin ja miten hyvin yhdistys on noudattanut toimintasuunnitelmaa. Jos yhdistyksellä ei ole tilintarkastajaa tulee sillä olla toiminnantarkastaja. Toiminnantarkastajan tulee arvioida yleisesti yhdistyksen kirjanpidon ja tilinpäätöksen asianmukaisuutta. Yhdistyksessä voi olla useampi toiminnantarkastaja ja he voivat tehdä yhteisen tarkastuksen ja antaa yhtenäisen lausunnon tilinpäätöksestä ja sen asianmukaisuudesta. 

Säätiölain piiriin kuuluva itsenäinen säätiö on säädekirja, jolla sille on luovutettu lahjalla tai testamentilla luovutettu omaisuutta. Säätiö ei pyri toiminnallaan harjoittamaan liiketoimintaa tai taloudellista etua. Säätiön tulee harjoittaa liiketoimintaa, joka säätiössä mainittu. Tilintarkastajan tulee tarkistaa, onko säätiö hallitus noudattanut säätiölakia ja noudattanut sääntöjä sekä toiminnan asianmukaisuudesta. Esim. onko säätiö varat sijoitettu tuloa tuottavalla tavalla. Hallitus on usein säätiön ainut toimielin eli se ei ole tilivelvollinen silloin muille hallintoelimille. Säätiön tilinpäätös tarkistetaan samalla tavalla kuin yhdistyksen. Tilintarkastajan tulee tarkistaa säätiön saadut lahjoitusten ja niiden määräykset. Säätiöt voidaan jakaa rahoitus- eli apurahasäätiöihin ja toiminnallisiin- eli laitossäätiöihin. Rahoitussäätiöiden tulot ovat esim. korkotulot. Tilintarkistajan tulee tarkastaa tuottojen oikea kertyminen ja jaksottaminen tilinpäätöksessä. Tarkastettavaa on myös varojen sääntöjen mukainen jakaminen. Toiminnallinen säätiö tukee esim. oppilaitosten ylläpitämistä. Tilintarkastajan tulee huomioida samat seikat kuin muissakin tarkistuksissa. Säätiöiden taseet tarkistetaan samoin perustein kuin muilla tase velvollisilla. Säätiöllä tulee olla tilintarkastaja. 

Tomperi, S.: Tilintarkastus - normeista käytäntöön, Edita. 2018. s 136-154