Tilintarkastajan raportointi

Tilintarkastajaa edellytetään tilintarkastuslain mukaan laatimaan tilinpäätösmerkintä, tilintarkastuskertomus, sekä tilintarkastuspöytäkirja. Näistä kolmesta, tilinpäätösmerkintä ja tilintarkastuskertomus on annettava kultakin tilikaudelta, tilintarkastajan suoritettua tarkastuksensa. Tilintarkastuspöytäkirja annetaan yhteisön hallitsevalle elimelle tarvittaessa. Se voidaan jakaa yhteisölle myös tilikauden aikana, mutta yleisesti tilinpäätöksen tarkastuksen yhteydessä. Näiden tilintarkastuslain velvoittamien raporttien lisäksi, tilintarkastaja voi luoda vapaamuotoisia ohjeita ja muistioita tilinpäätöksen laatijoille, tai lisäksi ohjeistaa heitä suullisesti.

Tilinpäätösmerkintä on yksinkertaisuudessaan merkintä yhteisön tilinpäätöksessä, joka vahvistaa sen, että tarkastus on tehty. Merkinnässä viitataan myös tilintarkastuskertomukseen, jossa kerrotaan tarkastuksen tuloksista. Merkinnän tarkoituksena on myös ilmoittaa ja yksilöidä tilinpäätös ja toimintakertomus, joka on ollut tarkastuksen kohteena.

Tilintarkastuskertomus laaditaan kultakin tilikaudelta ja toimitetaan yhteisön hallitukselle tai johdolle, viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta, jossa kyseisen tarkastuksen kohteena ollutta tilinpäätöstä esitetään vahvistettavaksi. Itse tilintarkastuskertomus on julkinen asiakirja ja se liitetään rekisteröitäväksi ilmoitettavaan tilinpäätökseen.

Tilintarkastuskertomuksen täytyy sisältää seuraavat asiat: siinä on yksilöitävä mikä tilinpäätös on tarkistettu, mitä tilinpäätössäännöstöä sen laatimisessa on käytetty(FAS vai IFRS), tilintarkastajan lausunto siitä antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus riittävän kuvan yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, samalla havainnoiden ovatko nämä asiat ilmoitettu oikein hallitsevan säännöstön mukaan, sekä lausunto siitä, ovatko tilinpäätös ja toimintakertomus tiedoiltaan ristiriidattomia.

Tilinpäätöstietojen riittävyydestä ja oikeellisuudesta määrätään kirjanpitolainsäädännössä. Jos tarkastettavassa tilinpäätöksestä puuttuu oleellista tietoa, silloin kyseinen tilinpäätös ei anna tarpeeksi riittävää tai oikeellista kuvaa. Tilinpäätöksessä ei siltikään pidä esittää liikaa turhia yksityiskohtia, koska ne voivat viedä huomion merkittävimmistä asioista, joihin tarkastajan täytyisi kiinnittää huomiota.

Tilintarkastajan antaessa lausuntoa, on vaihtoehtoja kolme. Joko vakiomuotoinen, ehdollinen, tai kielteinen lausunto. Tilintarkastaja voi myös jättää antamatta lausunnon, jos tilintarkastuksen laajuutta koskeva rajoitus on niin olennainen, että tarkastaja ei ole pystynyt keräämään tarpeeksi evidenssiä, voidakseen antaa lausunnon.

 Vakiomuotoinen lausunto voidaan antaa, jos tilinpäätös on laadittu säännösten mukaan, eikä ole tarvetta esittää lisätietoja tai huomautuksia. Ehdollinen lausunto voidaan antaa, jos tilinpäätöksessä esiintyy joitain seikkoja/virheitä, jotka estävät vakiomuotoisen lausunnon antamisen, mutta nämä seikat/virheet, eivät ole niin merkittäviä tai laajoja, että tarkastaja joutuisi antamaan kieltävän lausunnon tai jättää antamatta koko lausunnon. Tilintarkastajan antaessa kielteisen lausunnon, on tilinpäätöksen sisällettävä olennaisia ja laajalle ulottuvia virheitä, jolloin ehdollinen lausunto ei riittäisi kuvaamaan tilinpäätöksen harhaanjohtavuutta ja puutteellisuutta.

Tilintarkastuskertomuksessa täytyy myös esittää huomautus, jos jokin yhteisön hallitseva elin on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta voi mahdollisesti seurata vahingonkorvausvelvollisuus yhteisöä kohtaan. Kertomuksessa voidaan myös antaa lisätieto, jolla voidaan haluta selventää tilinpäätökseen vaikuttavaa asiaa, joka löytyy taseesta tai tuloslaskelmasta. Esimerkkinä voidaan kuvata tilannetta, jossa tilintarkastaja haluaa havainnollistaa sitä, että yhteisön toiminnan jatkamiseen liittyy epävarmuutta, tarkasteltujen tietojen pohjalta.

Tilintarkastuspöytäkirjassa tilintarkastaja voi esittää sellaisia seikkoja ja huomioita yhteisössä vastuuvelvolliselle, joita ei erikseen ole käsitelty tilintarkastuskertomuksessa. Sen tarkoituksena on informoida kyseistä vastuuvelvollista toimielintä luottamuksellisella tavalla. Tilintarkastuspöytäkirja ei ole myöskään julkinen asiakirja kuin tilintarkastuskertomus on, eikä sitä julkaista kertomuksen mukana. Se voi sisältää huomautuksia tilinpäätöksessä havaituista puutteista tai virheistä, jotka eivät ole olleet merkittäviä tai ne voidaan vielä korjata, eikä niistä silloin tarvitsisi raportoida kertomuksessa. Tilintarkastuspöytäkirjassa selitetään myös laajemmin auki kertomuksessa ilmenneitä huomautuksia tai mukautettuja lausuntoja.

Tilintarkastusmuistio on tilintarkastajan laatima vapaamuotoinen tarkastusmuistio tilikauden aikana tehdystä tarkastuksesta, joka laaditaan joko tarkastuskerroittain tai kohteittain. Tilintarkastaja saa laatia muistiosta varsin vapaamuotoisen, koska tarkastusmuistiota koskevia säännöksiä ei ole tilintarkastuslaissa. Tilintarkastajan täytyy käyttääkin tätä muistiota vain harkiten.

Tomperi, S.: Tilintarkastus - normeista käytäntöön, Edita. 2018. s. 155-167

Tilinkauden aikainen tarkistaminen

Yrityksissä tehdään tilinpäätös aina tilikauden lopussa, jolloin saadaan selville yrityksen tulos ja varallisuus. Tilinpäätöksen edistämiseksi on kuitenkin hyvä tarkastella tilejä kauden aika, jotta virheiden ja väärinkäytösten määrä saadaan minimoitua.

 Tilikauden aikana tehdyissä tarkistuksissa tulisi tarkistaa kaikki erät. Olennaista on kiinnittää huomiota erityisesti eriin, jotka sisältävät suurimmat riskit. Riskillä tarkoitetaan mahdollisia väärinkäytöksiä tai tahallisia virheitä tai virheitä ylipäätänsä laskentakaavoissa tai kirjauksissa. Tärkeätä on tarkistaa erät, jotka voivat juuri virheellisesti kirjattuina vääristää tilinpäätöksen tulos tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Järjestelmien toimivuus sekä sisäisten kontrollien testaaminen on merkityksellistä. Sisäisessä kontrollia tarkastaessa kiinnitetään erityisesti huomiota väärinkäytöksiin ja mahdollisiin vaarallisiin työyhdistelmiin. Vaarallisilla työyhdistelmillä tarkoitetaan mahdollisia väärinkäytöksiä. 

On huomioitava, että yritysten koko vaikuttaa tarkistusten määriin, pienissä yrityksissä tarkistus tehdään yleensä tilinpäätöksen valmistumisen jälkeen, kun taas suuremmissa yrityksissä tarkistuksia olisi hyvä tehdä myös tilikauden aikana. 

Myynnin osalta olennaista ja merkittävää tarkistuksen osalta on varmistaa myynti tulojen oikeellisuus. Merkittävää on, että kaikista tavaroista on saatu maksusuoritukset ajallaan. Tilintarkastaja ottaa kantaa siihen onko maksu määreitä ja mahdollisia perintätoimia noudatettu, ei maksu aikojen pituuksiin. Maksuliikenteessä tulisi tarkistaa sen asianmukaisuus, käteis- tai laskumyynnistä riippumatta. Käteismyynnissä jokaisella myyjällä tulisi olla oma kassa. Järjestelmän tulee olla sellainen, että virheet ovat inhimillisellä tasolla ja, että poikkeamat voidaan välttää. Laskutusmyynnissä tulee tarkistuksessa huomioida, että tarjoukset ja tilaukset on rekisteröity. Laskutus kirjaukset tulee tarkistaa sekä onko tavarat lähetetty ja kirjattu lähetetyiksi. Merkityksellistä tarkistuksissa on myös, onko saamiset yhtenäiset kirjattujen laskujen kanssa. Myyntien tarkistuksissa voidaan käyttää analyyttistä menetelmää, tällöin suhde- ja kehityslukuja voidaan analysoida ja etsiä poikkeamia.

Ostojen tarkistamisessa tarkistetaan samoja asioita kuin myynnin, mutta yrityksen näkökulmasta. Ostojen tarkistuksessa keskeistä on, että ostot ovat yrityksen vastaan ottamia tavaroita ja palveluita. Hankinnat ovat yrityksen omiin tarpeisiin. Ostojen kohdalla riskien ja väärintäytöksien mahdollisuus on suuri ja siksi on tarkistuksessa erityisesti kiinnitettävä huomiota osto ketjuun ja päätäntävaltaan. Sama henkilö ei saisi päättää hankinnoista ja ostojen toimeen panosta. Huomiota on kiinnitettävä tarkistuksessa osto- ja vastaanottoprosessit ovat suoritettu oikein ilman poikkeamia. Tavaran saapumisesta yrityksen tiloihin ja kirjauksista oikeille tileille on varmistuttava sekä, että laskut ja maksusuoritukset ovat oikein ja ajallaan kirjattu. Analyyttistä tarkastelua voidaan myös käyttää ostojen tarkistelussa, jossa verrataan katteita budjetoituihin ja edellisten tilikausien katteisiin, tarkastellaan varaston määrää ja kiertonopeutta edeltäviin tilikausiin. Varaston osalta on myös tarkistettava, että varaston arvo täsmää ja tarkistetaan sen vaikutus tulokseen. Ostoissa tarkistetaan myös ostoreskontra mahdollisten erääntyneiden laskujen takia ja selvitetään miksi laskut ovat erääntyneet. 

Palkkojen tarkistaminen on olennainen osa tilintarkastusta kuin myynnit ja ostot. Palkoissa merkityksellistä tarkistuksessa on tarkastaa palkojen oikein kirjaukset ja niiden sivukulut (Tyel, Sotu…), koska palkoilla on suuri vaikutus yrityksen tulokseen. Tilintarkastajan tulee tarkistaa, että palkat on maksettu sekä kirjattu oikein. Palkoissa vaarallisuus nousee myös merkittäväksi tekijäksi juuri väärin käytösten takia. Sama henkilö ei saisi laske ja maksaa palkkoja yrityksessä. Sisäinen valvonta ja turvallisuus nousee merkittäväksi tarkastelun kohteeksi palkoissa. Tilintarkastaja tulee tarkistaa täyttääkö yrityksen palkkakirjanpito lain ja asetusten asettamat vaatimukset. Palkkakirjan pidossa tulee tarkistaa työntekijöiden tietojen (jotka ovat palkanmaksun kannalta merkittävät; tilinumero, henkilötunnus, ennakonpidätys perusteet…). Tarkistuksessa olennaista on tarkistaa palkkojen oikeinkirjaukset ja perusteet mahdollisiin muutoksiin palkoissa sekä luontoisetujen perusteet.

Lähde: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/68982/rasehorn_meri.pdf?sequence=1

Hallinnon tarkastaminen

Tilintarkastus sisältää myös osion, jota kutsutaan hallinnon tarkastamiseksi. Tämän prosessin tarkoituksena on selvittää, onko yrityksen tai yhteisön johto toiminut lain, yhtiöjärjestyksen ja yhteisön kokousten päätösten mukaisesti. Hallintoa tarkastettaessa voidaan tarkastuskohteet jakaa joko yhteisö tai säätiölain yleisten säännösten noudattamiseen tai erityisten säännösten noudattamisen tarkastamiseen. Yleisemmät säännökset koskevat lähinnä lakiin perustuvia periaatteita, eivätkä keskity yksittäiseen toimeen tai toimintoon, vaan enemmän siihen että asiat hoidetaan yleisesti hyvin yrityksessä hallinnon osuudelta. Kun taas puhutaan erityis-säännöksistä, viitataan hallinnon velvollisuuteen, joka edellyttää siltä jotain tiettyä toimintoa. Tällainen voisi olla esimerkiksi velvollisuus laatia luettelo yhtiön osakkeista ja osakkaista.

Merkittävimmät lait, joita hallinnon tarkastuksessa käytetään, ovat osakeyhtiölaki, osuuskuntalaki ja yhdistyslaki, tietenkin riippuen tarkastuskohteesta. Tilintarkastajan tulee myös valvoa kirjanpidon, arvopaperikaupan ja verotuksen lainmukaisuutta verraten näistä aiheista säädettyihin lakeihin. Myös yrityksen toimiala vaikuttaa tarkastukseen, sillä monella toimialalla on omat säädöksensä, joiden noudattamista täytyy valvoa.

Kuten aiemmin todettu, lainsäädäntö ei ole ainoa asia joka määrittää hallinnon hoitamista tietyllä tavalla. Velvoitteita voi löytyä yhtiöjärjestyksestä, yhtiösopimuksesta tai säännöistä. Tilintarkastajan täytyy perehtyä näihin säännöksiin tarkasti, jotta voi tehdä päätelmänsä siitä, onko hallitus toiminut sovittujen pelisääntöjen mukaan.

Hallinnon johdon tarkastaminen perustuu sen toimien laillisuuteen, ei niinkään siihen ovatko toimet olleet kuinka tuloksellisia. Toisaalta johdon toimien huolellisuuteen kiinnitetään huomiota tilintarkastuksessa ja varsinkin, jos joudutaan pohtimaan hallinnon jäsenten vahingonkorvausvastuuta. Vaikka hallinto tekisi epäonnistuneita liiketoimia, eivät hallinnon jäsenet välttämättä ole vahingonkorvausvelvollisia, ottaen huomioon että, päätöksiä tehdessä on tehty vaadittava selvitystyö ja harkinta. Tilintarkastajan on huomautettava tilintarkastuskertomuksessaan siitä, jos hallinnon jäsen, mukaan lukien toimitusjohtaja on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta voi seurata vahingonkorvausvelvollisuus, tai jos joku edellä mainituista on rikkonut lakia tai yritystä koskevia säännöksiä.

Käytännön toimia sisältyen hallinnon tarkastamiseen ovat: pöytäkirjojen tarkastaminen, sisäisten valvontajärjestelmien tarkastaminen, rekisteritietojen tarkastaminen, osake-, osakas ja jäsenluettelon tarkastaminen, merkittävimpien sopimusten ja tapahtumien tarkastaminen, varainhoidon, vakuutusten ja riskien hallinnan tarkastaminen, sekä veroasioiden ja viranomaisille annettavien ilmoitusten tarkastaminen.

Pöytäkirjojen tarkastamisen tarkoituksena on selvittää, ovatko tehdyt ja kirjatut päätökset lain ja säännösten mukaisia ja tietenkin se, onko nämä päätökset pantu toimeen. Päätösten mukaisten toimien täytäntöön pano, on yksi hallituksen velvollisuuksista.

Sisäisen valvontajärjestelmän tarkastamisessa tilintarkastaja perehtyy yhteisön organisaatiorakenteeseen, sekä tarkastuksessa oleellisten henkilöiden valtuuksiin ja työnjakoon. Yleensä tämä on asia mikä suoritetaan hyvin alussa, jos kyseessä on uusi tilintarkastaja tai asiakas. Seuraavissa tilintarkastuksissa voidaan keskittyä näissä tapahtuneisiin muutoksiin. Yhteisön raportointijärjestelmään perehtyminen on myös osa tarkastusta, kuten myös yleensä toiminnanohjaus ja muiden laskentatoimeen liittyvien ohjelmien tarkistus.

Rekisteritietojen tarkastus on osa myös tilintarkastusta ja siinä selvitetään, onko yhteisö rekisteröity vaadittaviin rekistereihin, jotta se on (oikeus)toimikelpoinen. Myös yhteisön ilmoittaman osakepääoma tulee olla sama tilinpäätöksessä, sekä kaupparekisteriotteessa.

Osake-, osakas- ja jäsenluettelon tarkastaminen on oleellista, koska sen ylläpitäminen ja päivittäminen on keskeinen tehtävä, joka kuuluu hallinnolle. Luetteloon merkitään käytännössä osakkeet ja niiden omistajat, sekä niiden antamispäivät. Luettelon ajantasaisuus on merkitsevää, koska osakkaan oikeus osallistua yhtiökokoukseen perustuu lähinnä merkintään luettelossa.

Merkittävimpien sopimusten ja lähipiiritapahtumien tarkastamisella tarkoitetaan sitä, että tarkistetaan kuinka hallinto on käsitellyt sopimuksia. Tärkeänä osana on valtuuksien selvittäminen ja että sopimukset on solmittu niiden puitteissa. Tavoitteena on myös, että sopimuksia tutkimalla voidaan tarkastaa, onko tietyt hankinnat tai lainat kirjattu oikein. Tarkastuksessa selvitetään myös yhteisön sopimukset lähipiirin kanssa ja onko niitä solmittaessa noudatettu lakia ja tehty yhtiön edun mukaisesti.

Varainhoidon, vakuutusten ja riskien hallinnan tarkastaminen, tarkoittaa sitä että, tarkistetaan onko hallinto hoitanut omat velvoitteensa liittyen varojen hoitoon, sen valvontaan, sekä riskien kartoittamiseen ja niiltä suojautumiseen vakuutuksilla. Tarkastukseen kuuluu selvitys siitä, onko yhteisöllä vähintäänkin kaikki lakisääteiset  ja vapaavalintaisista ainakin yhteisön omistamien kiinteistöjen ja tavaravarastoiden vakuutukset otettu. Kysymys että onko vakuutusmäärä riittävä, voi olla vaikea vastata ja tilintarkastaja voikin kehottaa hallitusta tekemään asiasta selvityksen vakuutusammattilaisten kanssa.

Veroasioiden ja viranomaisille annettavien ilmoitusten tarkistaminen, käsittää sen, että tilintarkastaja tutustuu yhteisön veroilmoitukseen ja päätökseen, tarkistaa, että kaikki ilmoitukset on tehty ajallaan, sekä sen että liiketapahtumat on käsitelty oikein myös verotusta silmälläpitäen. 

Tomperi, S.: Tilintarkastus - normeista käytäntöön, Edita. 2018. s. 72-80

Tilintarkastuksen suunnittelu

Tilintarkastusprosessi

Tilintarkastusprosessi alkaa tilintarkastustoimeksiannolla, jossa tilintarkastaja sopii toimeksiannosta niiden henkilöiden kanssa, jotka vastaavat tilinpäätöksestä eli käytännössä yrityksen hallitus ja toimitusjohtaja, jos kyseessä on osakeyhtiö. Toimeksiantokirje on dokumentti, johon kirjataan toimeksiannon ehdot, lisäksi sen tarkoituksena on vahvistaa se, että toimeksiantaja ja tilintarkastaja ymmärtävät ehdot samalla tavalla. Kirjeen sisältöön kuuluu muun muassa toimeksiannon vastaanottaminen, tilintarkastuksen tavoitteet ja laajuus, kummankin osapuolen velvollisuudet, sekä raportointi muoto.

Tilintarkastuksen suunnittelu on tärkeä osa itse tarkastusta, koska sen avulla huomio kiinnitetään oleellisiin kohteisiin, virheet ja puutteet havaitaan ja tarkastus pysyy aikataulussa. Suunnittelu ei ole itsessään vain vaihe, joka suoritetaan enne tarkistusta, vaan se elää tarkastuksen mukana ja huomioita tehdessä se voi muuttua. Tilintarkastajan tehtävänä on laatia kokonaisstrategia(yleissuunnitelma), jonka tavoitteena on ohjata suunnitelman laatimista yksityiskohtaisesti. Tämän tulee huomioida ainakin seuraavat asiat: tarkastuskohteen toiminnan luonne, tarkastuskohteen kirjanpitojärjestelmä ja sisäinen valvonta, riskit ja olennaisuus, sekä tarkastustyön organisointi, ohjaus ja työn valvominen. Pienemmissä yrityksissä tällaisen strategian ei tarvitse olla liian suuri prosessi, jos toimintatavat ovat yksinkertaisia. Mitä suurempi ja monimutkaisempi tarkistuskohde, sitä yksityiskohtaisempi strategia. Itse tilintarkastussuunnitelma on kuitenkin strategiaa yksityiskohtaisempi ja sisältää myös ne operatiiviset toimenpiteet, kaikessa laajuudessaan, joita käytetään tarkastuksen suorittamiseksi. Se sisältää tarvittavien tarkastustoimien laajuuden, ajoituksen, sekä niiden yksityiskohtaiset luonteet.

Tilintarkastusriski

Tilintarkastusriski tarkoittaa riskiä, joka muodostuu siitä, että tilintarkastaja ei huomaa olennaista virhettä tai puutetta tilinpäätöksessä, vaan antaa silti vakiomuotoisen tilintarkastuslausunnon. Tämä riski voidaan jakaa kahteen osaan, jotka ovat: Olennaisen virheen tai puutteen riski ja Havaitsemisriski. Ensimmäinen näistä tarkoittaa sitä, että laadittu tilinpäätös sisältää olennaisia virheitä ja/tai puutteita ennen tarkastusta. Havaitsemisriski taas tarkoittaa sitä, että tilintarkastaja ei onnistu tarkastusta suorittaessaan havaitsemaan näitä edellä mainittuja virheitä. Havaitsemisriskin eliminointi on lähes mahdotonta, koska tilintarkastaja ei lähes koskaan tarkasta kaikkea kirjanpitoaineistoa, eikä se yleensä olisi oleellistakaan.

 Olennaisen virheen tai puutteen riski on jaettu vielä kahteen alaluokkaan: toimintariski ja kontrolliriski. Toimintoriski tarkoittaa jonkin tietyn tilinpäätöksen erän tai yrityksen toiminnon alttiutta virheelle tai puutteelle. Tämä riski voi olla hyvin erilainen riippuen asiayhteydestä. Käytännössä, mitä monimutkaisempi toiminto on kyseessä, sitä suurempi toimintoriski siihen sisältyy. Kontrolliriskillä tarkoitetaan sitä, että yhteisön oma sisäinen valvonta ei onnistu havaitsemaan itse virheitä tai puutteita ajoissa.

Tilintarkastajan täytyy tarkastusta tehdessään ottaa huomioon kirjanpidon tapahtumien oleellisuus ja riskialttius ja ohjata tarkastustoimintaansa sen mukaan. Se mikä määrittää oleellisuuden, on tilintarkastajan ammatillisen harkinnan varassa. Olennaisuus vaikuttaa siis käytännössä tilintarkastajan tarkastustoimenpiteisiin, kuten niiden luonteeseen ja laajuuteen. Olennaisuuteen liittyen tilintarkastaja valitsee ne toimenpiteet, joiden avulla arvioi pystyvänsä laskemaan tilintarkastusriskin hyväksyttävälle tasolle.

Tilintarkastuksenevidenssi

Tilinpäätöksen suunnittelun kannalta on tärkeä, kuten edellä on mainittu, että tilinpäätös on laadittu säädösten ja määräysten puitteissa. Tärkeätä on myös, että tilinpäätös antaa oikean ja riittävän tiedon yrityksen tai yhteisön tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Merkittävää on myös, ovatko tarkastuskohteen vastuuvelvolliset toimineet lainmukaisesta. Tilintarkastajan on pystyttävä vastaamaan edellä mainittuihin kohtiin tilintarkastusevidenssiin perustuvalla selkeällä kirjallisella lausunnolla.

• Tilintarkastusevidenssi = Tilintarkastuksen johtopäätöksenä käytetty kirjallinen, suullinen sekä muu relevantti tieto, jota on käytetty johtopäätöksen perustana.

Tilintarkastajan on arvioitava käyttämiensä tietojen luotettavuutta, jotta tilinpäätöksenevidenssi on mahdollisimman luotettava. Evidenssiä tulee arvioida ja tutkia, jotta voidaan varmentaa, että tilinpäätös antaa oikean ja vaadittavan kuvan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Jos tilintarkastajalla on syytä epäillä aineiston alkuperää tai luotettavuutta, tulee tarkastajan tutkia ja selventää aineistoa. Yleisesti tilintarkastaja joutuu luottamaan suuntaa antavaan evidenssiin, siksi evidenssiä tulee hankkia enemmän. Toimialan riskit ja riskin suuruus vaikuttavat tilintarkastusevidenssin määrän hankkimiseen. Evidenssin luotettavuutta lisää alkuperäiset asiakirjat, ulkopuoliset lähteet esim. tilintoimisto, kirjanpito- ja sisäisen valvonnanjärjestelmien tehokkuus sekä kirjallinen aineisto ja eri lähteiden evidenssin yhdenmukaisuus.

Tilintarkastusevidenssiä kerätessään tarkastaja voi esittää vapaamuotoisia kysymyksiä esim. työntekijöiltä ja johdolta tai hallintaelimiltä, mutta näistä saatuja vastauksia pitää tutkia evidenssin laadun varmistamiseksi. Tilintarkastaja voi myös kerätä evidenssiä analyyttisesti vertaamalla tärkeitä suhdelukuja, budjetteja, edellisen tilikauden tietoja toisiinsa ja nykyiseen. Analyyttisia menetelmiä käytetään, kun tarkastaja suunnittelee kohteen tilintarkastusta, jotta tarkastaja ymmärtää ja tunnistaa toimialan riskit sekä liiketoiminnan. 

Tilintarkastusevidenssin hankinnassa käytettyjä todentamismenetelmiä ovat muun muassa:

-          -Empiirinen todentaminen: esim. yhteisön varojen, kuten arvopapereiden ja varastojen fyysinen inventointi. 

-         - Auktoriteettiin perustuva todentaminen: esim. auktoritatiivisia lausuntoja, jotka ovat suullisia tai kirjallisia. Tilintarkastajan täytyy itse arvioida lausuntojen luotettavuus. Muita esimerkkejä ovat riippumattomien osapuolten lausunnot esim. saldo vahvistukset, viralliset asiakirjat (virastojen), verotuspäätökset. Kirjeenvaihto ja sähköposti. 

-          -Rationaalinen todentaminen: on johdonmukaista päättelyä esim. tilintarkastajan tai yhteisön laatimat laskelmat, jotka tilintarkastaja on tarkistanut, tilintarkastajan itsensä lomat analyysit sekä tarkkailu menetelmät esim. riskien hallinta. 

-        

           - Pragmaattinen todentaminen: evidenssi, joka on ammattitaitoisen tilintarkastajan toimesta hankittu muulla tavoin esim. tarkastusajankohdan jälkeiset tapahtumat, jotka esim. tulevat suoritteet vasta seuraavalla tilikaudella. Havaittujen saamisten yhteen sopivuus seuraavan tilikauden alussa saaduista suorituksista.

 

Tilintarkastustyön dokumentointi

Tilintarkastusdokumentaatio on aineistoa, johon on selvästi merkitty suoritetut tilintarkastustoimenpiteet, hankitut evidenssit, sekä tilintarkastajan johtopäätökset. Tutumpi nimi tälle dokumentaatiolle on työpaperi. Näihin lukeutuvat myös tilintarkastusohjelmat, erilaiset analyysit, muistiot, sekä merkittäviä asioita koskevat sähköiset ja mahdollisesti fyysiset kirjeenvaihdot. Dokumentaatio voi sisältää myös kopioita yhteisön asiakirjoista, joilla on oleellinen vaikutus tarkastusta tehdessä ja tilinpäätöstä arvioidessa. Kaiken tilintarkastustyön dokumentointi on tärkeää ja myös hyödyllistä, koska näin tehdessä on paljon helpompi käydä läpi evidenssi ja johtopäätökset, valmistellessaan tilintarkastuskertomusta, kun kaikki on dokumentoitu asiallisesti. Dokumentaatio, joka on laadittu työn aikana, on myös yleensä tarkempaa ja luotettavampaa, kuin jälkikäteen kirjatut tiedot.

Tilintarkastusdokumentaation täytyy olla laadittu sillä tasolla, että kuka tahansa kokenut tilintarkastaja pystyy saamaan käsityksen tarkastuksessa suoritetuista toimista, niiden luonteesta ja laajuudesta, näiden toimenpiteiden tuloksista ja evidenssistä, sekä tarkastuksen aikana havaituista merkittävistä asioista ja johtopäätöksistä. Dokumentoidut toimenpiteet täytyy kirjata ylös tarpeeksi suurella tarkkuudella, jotta asioita voidaan tarkistaa myös jälkikäteen. 

Lähteet: Tomperi, S.: Tilintarkastus - normeista käytäntöön, Edita. 2018 s.33-53 

https://www.google.com/search?q=tilintarkastusevidenssi&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b