Tilintarkastajan raportointi

Tilintarkastajaa edellytetään tilintarkastuslain mukaan laatimaan tilinpäätösmerkintä, tilintarkastuskertomus, sekä tilintarkastuspöytäkirja. Näistä kolmesta, tilinpäätösmerkintä ja tilintarkastuskertomus on annettava kultakin tilikaudelta, tilintarkastajan suoritettua tarkastuksensa. Tilintarkastuspöytäkirja annetaan yhteisön hallitsevalle elimelle tarvittaessa. Se voidaan jakaa yhteisölle myös tilikauden aikana, mutta yleisesti tilinpäätöksen tarkastuksen yhteydessä. Näiden tilintarkastuslain velvoittamien raporttien lisäksi, tilintarkastaja voi luoda vapaamuotoisia ohjeita ja muistioita tilinpäätöksen laatijoille, tai lisäksi ohjeistaa heitä suullisesti.

Tilinpäätösmerkintä on yksinkertaisuudessaan merkintä yhteisön tilinpäätöksessä, joka vahvistaa sen, että tarkastus on tehty. Merkinnässä viitataan myös tilintarkastuskertomukseen, jossa kerrotaan tarkastuksen tuloksista. Merkinnän tarkoituksena on myös ilmoittaa ja yksilöidä tilinpäätös ja toimintakertomus, joka on ollut tarkastuksen kohteena.

Tilintarkastuskertomus laaditaan kultakin tilikaudelta ja toimitetaan yhteisön hallitukselle tai johdolle, viimeistään kaksi viikkoa ennen kokousta, jossa kyseisen tarkastuksen kohteena ollutta tilinpäätöstä esitetään vahvistettavaksi. Itse tilintarkastuskertomus on julkinen asiakirja ja se liitetään rekisteröitäväksi ilmoitettavaan tilinpäätökseen.

Tilintarkastuskertomuksen täytyy sisältää seuraavat asiat: siinä on yksilöitävä mikä tilinpäätös on tarkistettu, mitä tilinpäätössäännöstöä sen laatimisessa on käytetty(FAS vai IFRS), tilintarkastajan lausunto siitä antavatko tilinpäätös ja toimintakertomus riittävän kuvan yhteisön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta, samalla havainnoiden ovatko nämä asiat ilmoitettu oikein hallitsevan säännöstön mukaan, sekä lausunto siitä, ovatko tilinpäätös ja toimintakertomus tiedoiltaan ristiriidattomia.

Tilinpäätöstietojen riittävyydestä ja oikeellisuudesta määrätään kirjanpitolainsäädännössä. Jos tarkastettavassa tilinpäätöksestä puuttuu oleellista tietoa, silloin kyseinen tilinpäätös ei anna tarpeeksi riittävää tai oikeellista kuvaa. Tilinpäätöksessä ei siltikään pidä esittää liikaa turhia yksityiskohtia, koska ne voivat viedä huomion merkittävimmistä asioista, joihin tarkastajan täytyisi kiinnittää huomiota.

Tilintarkastajan antaessa lausuntoa, on vaihtoehtoja kolme. Joko vakiomuotoinen, ehdollinen, tai kielteinen lausunto. Tilintarkastaja voi myös jättää antamatta lausunnon, jos tilintarkastuksen laajuutta koskeva rajoitus on niin olennainen, että tarkastaja ei ole pystynyt keräämään tarpeeksi evidenssiä, voidakseen antaa lausunnon.

 Vakiomuotoinen lausunto voidaan antaa, jos tilinpäätös on laadittu säännösten mukaan, eikä ole tarvetta esittää lisätietoja tai huomautuksia. Ehdollinen lausunto voidaan antaa, jos tilinpäätöksessä esiintyy joitain seikkoja/virheitä, jotka estävät vakiomuotoisen lausunnon antamisen, mutta nämä seikat/virheet, eivät ole niin merkittäviä tai laajoja, että tarkastaja joutuisi antamaan kieltävän lausunnon tai jättää antamatta koko lausunnon. Tilintarkastajan antaessa kielteisen lausunnon, on tilinpäätöksen sisällettävä olennaisia ja laajalle ulottuvia virheitä, jolloin ehdollinen lausunto ei riittäisi kuvaamaan tilinpäätöksen harhaanjohtavuutta ja puutteellisuutta.

Tilintarkastuskertomuksessa täytyy myös esittää huomautus, jos jokin yhteisön hallitseva elin on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta voi mahdollisesti seurata vahingonkorvausvelvollisuus yhteisöä kohtaan. Kertomuksessa voidaan myös antaa lisätieto, jolla voidaan haluta selventää tilinpäätökseen vaikuttavaa asiaa, joka löytyy taseesta tai tuloslaskelmasta. Esimerkkinä voidaan kuvata tilannetta, jossa tilintarkastaja haluaa havainnollistaa sitä, että yhteisön toiminnan jatkamiseen liittyy epävarmuutta, tarkasteltujen tietojen pohjalta.

Tilintarkastuspöytäkirjassa tilintarkastaja voi esittää sellaisia seikkoja ja huomioita yhteisössä vastuuvelvolliselle, joita ei erikseen ole käsitelty tilintarkastuskertomuksessa. Sen tarkoituksena on informoida kyseistä vastuuvelvollista toimielintä luottamuksellisella tavalla. Tilintarkastuspöytäkirja ei ole myöskään julkinen asiakirja kuin tilintarkastuskertomus on, eikä sitä julkaista kertomuksen mukana. Se voi sisältää huomautuksia tilinpäätöksessä havaituista puutteista tai virheistä, jotka eivät ole olleet merkittäviä tai ne voidaan vielä korjata, eikä niistä silloin tarvitsisi raportoida kertomuksessa. Tilintarkastuspöytäkirjassa selitetään myös laajemmin auki kertomuksessa ilmenneitä huomautuksia tai mukautettuja lausuntoja.

Tilintarkastusmuistio on tilintarkastajan laatima vapaamuotoinen tarkastusmuistio tilikauden aikana tehdystä tarkastuksesta, joka laaditaan joko tarkastuskerroittain tai kohteittain. Tilintarkastaja saa laatia muistiosta varsin vapaamuotoisen, koska tarkastusmuistiota koskevia säännöksiä ei ole tilintarkastuslaissa. Tilintarkastajan täytyy käyttääkin tätä muistiota vain harkiten.

Tomperi, S.: Tilintarkastus - normeista käytäntöön, Edita. 2018. s. 155-167